Hei pitkästä aikaa,
monimutkaisen elämäntilanteen perässä pysyminen vei ajan ja järjen, ja siksi tää blogi pääsi autioitumaan.
Mutta tunsin palavaa tarvetta jakaa teille asian joka terrorisoi mun jokapäiväistä selviytymistä, siksi kirjotan tätä puhelimella.
Harva tietää.
Niin harva tietää.
Mutta kerron silti.
Kliseisesti sisällytän tärkeän toiveen ja neuvon tähän tekstiin.
Syömishäiriöiset nostetaan jalustalle. Heitä ihannoidaan ja ylistetään, koska ajatelkaa nyt minkälaisten asioiden kanssa je painivat.
Miksi näin? Elämä syömishäiriön kanssa on vaikeaa.. mutta ootko koskaan tullut ajatelleeksi, kuinka vaikeaa on elämä sen jälkeen?
Omalla kohdalla voitin anoreksian yksin, ilman minkäänlaista apua tai ammattimaista ohjeistusta. Mutta nyt, kun paino on takaisin normaalissa, siitä seurasi kaksin verroin vaikeuksia.
Kun menetin mun "hyvän" (en todellakaan sano, että anorektinen kroppa olisi kaunis) vartalon, menetin samalla elämänhalun. Ajattelin, että kova työ meni hukkaan. Nythän oon ihan yhtä läski kuin alkuvaiheessa.
Mun paino asiat on kunnossa, mutta mun jokapäiväiseen elämään kuuluu itkua, vihaa, halveksuntaa ja häpeää itteäni kohtaan. Syöminen saa mut tuntemaan oloni heikoksi, turhaksi, mitättömäksi. Miksi mä ees elän täällä, jos en pysty ees elämään laihana?
Vihaan itseäni, enemmän kun ton takia, sen takia että ajattelen noin. Tiedän tasan tarkkaan kuinka naurettavaa ja typerää se on, halveksun itseäni sen takia. Mutta en voi sille mitään. Lienee turha edes mainita, miltä syöminen tuntuu.
Jos joku mainitsee painon, alan ajatella pakkomielteisesti asiaa. Pinttynein asia, joka valtaa koko mielen ja kehon: minä olen lihava, minä olen turha.
En näytä sitä, koska enemmän kun mitään muuta, häpeän ja inhoan sitä, että joskus alotin laihduttamisen. Se on naurettavaa. Typerää.
Heti kun parannuin, sain uusia kavereita, ja hetki sitten oon löytänyt aitoa rakkautta mun ympäriltä. Kukaan ei rakastanu sitä luukasaa.
Miksi sitten en oo tyytyväinen itseeni?
Koska elän yhä, joka päivä syömishäiriön haamu harteillani.
Siksi nyt, mä sanon sille harvalukuiselle kuulijamäärälleni: jos on vielä edes pieni mahdollisuus palata takaisin: tee se nyt. Et pilaa elämääsi syömällä, vaan jättämällä syömättä. Ihmiset kaikkoaa ympäriltäs. Saat ikuisen taakan. Maineesees jää tahra.
Kaikilla, joilla vielä on mahdollisuus valita..
..ajatelkaa järjellä, eli valitkaa normaali suhde ruokaan.
Älä pilaa itseäsi muiden, ja omissa silmissäsi.
